Sijoitetun pääoman tuotto on yritysanalyysin tärkeimpiä tunnuslukuja

Julkaistu 28.9.2022

Bruttokate (Gross margin), käyttökate (EBITDA) ja liikevoitto (EBIT) ovat esimerkkejä kannattavuus tunnusluvuista, jotka mittaavat paljonko yrityksen tuloista jää yrityksen käyttöön eri kuluryhmien jälkeen. Käyttökate- ja liikevoittoprosentille annetaan usein suuri painoarvo pienten ja keskisuurien yritysten yritysanalyysissa, ja niitä voidaan käyttää jopa ainoana liiketoiminnan laadun mittarina.

Korkeat käyttökate- ja liikevoittoprosentit toki kertovat siitä, että yritys tuottaa asiakkailleen lisäarvoa, sillä he ovat valmiita maksamaan yrityksen tuotteista ja palveluista niin paljon, että siitä jää katetta myyjälle. Se kertoo myös siitä, että kiinteät kuluerät eivät ole kasvaneet liian suuriksi. Mutta kertovatko nämä mittarit mitään tuotosta?

Perusongelmana näiden prosenttien käyttämisessä yksinään on, että niitä ei suhteuteta yrityksen liiketoiminnan vaatimaan pääomaan, vaan ainoastaan juoksevan toiminnan tuloihin ja menoihin. Ei kysytä, mitä näiden tulojen ja tämän kannattavuuden saavuttamiseksi on jouduttu investoimaan – paljonko pääomaa se on vaatinut?

Sijoitetun pääoman tuotto vastaa kysymykseen. Se suhteuttaa yrityksen tuloslaskelman taseeseen. Sijoitetun pääoman tuotolle on useita termejä, mutta tässä käytetään lyhennettä ROIC (Return on Invested Capital). Tarkka määritelmä riippuu tunnusluvun laskijasta sekä kohdeyrityksestä, mutta maalaisjärjellä ROIC:ia voi ajatella yrityksen liiketoiminnan käyttämän omaisuuden tuottona. Tuoton laskennassa käytettävä tulos on operatiivinen tulos (liikevoitto tai EBITA eli liikevoitto + aineettomien poistot), laskennallisten verojen jälkeen.

Avataan hieman sijoitetun pääoman määritelmää, jonka voi yksinkertaistaa muotoon oma pääoma + nettovelat. Tämä on sijoitettua pääomaa, koska omalla pääomalla ja rahoituslainalla on rahoitettu taseen vastaavissa olevia eriä, jotka tuottavat yritykselle sen liikevaihdon ja liikevoiton. Kassa- ja muilla likvideillä varoilla taas ei ole rahoitettu liiketoiminnan omaisuutta ja ne eivät ole sijoitettuna yrityksen toimintaan, ainakaan tarkasteluhetkellä. Kassan poistaminen sijoitetusta pääomasta tekee tuottoprosenteista vertailukelpoisempia erityisesti PK-yritysten kohdalla, sillä merkittävät likvidit varat (kassa, pörssiosakkeet, muut sijoitukset) heikentävät sijoitetun pääoman tuottoa.

Sijoitetun pääoman voi laskea myös taseen vastakkaiselta puolelta lähtien niin, että päästään samaan lopputulokseen kuin oma pääoma + nettovelat:

Tämä on loogista, sillä tuloslaskelman kuluerien lisäksi yrityksen liikevaihdon ja -voiton tuottaa käyttöomaisuus (koneet, laitteet, toimitilat, aineettomat hyödykkeet) sekä nettokäyttöpääoma, joka kuvastaa juoksevan liiketoiminnan lyhytaikaisiin tase-eriin sitomaa pääomaa.

Sijoitetun pääoman tuoton tulkinta

Yhtiöön sijoitetulla pääomalla on laskennallinen tuottovaatimus WACC (weighted average cost of capital, painotettu keskimääräinen pääoman kustannus), joka kuvaa sijoituksen riskiä. Mitä alempi tuottovaatimus (alempi riski), sitä enemmän yrityksestä voi maksaa, ja toisin päin. Yritys tuottaa taloudellista lisäarvoa verrattuna vastaaviin muihin yrityksiin, mikäli sijoitetun pääoman tuotto on korkeampi kuin sen tuottovaatimus (ROIC > WACC). Mitä suurempi ero, sitä korkeamman arvostuksen yhtiölle voi perustella suhteessa muihin vastaaviin yrityksiin.

Toisaalta mikäli yritykseen sijoitettu pääoma tuottaa vähemmän kuin tuottovaatimus (WACC > ROIC), vähentää se lähtökohtaisesti yrityksen houkuttelevuutta sijoituskohteena riippumatta siitä, kuinka korkea kannattavuus on suhteessa liikevaihtoon, sillä yritys ei tässä tapauksessa hyvästä katetasosta huolimatta saa riittävää tuottoa investoinneilleen.

Korkean sijoitetun pääoman tuoton yhtiö luo arvoa, kun se sijoittaa tienaamansa uutta pääomaa kasvuun, joka vuorostaan tuottaa enemmän kuin tuottovaatimus. Tämän arvonluontikyky näkyy myös arvonmäärityksessä: kun yritys kykenee luomaan arvoa kasvuinvestoinneilla, on sille perusteltavissa korkeampi kerroinperusteinen arvostus.

Lopuksi

Sijoitetun pääoman tuoton parantamiseksi voi pohtia esimerkiksi yrityksen ylimääräisen varallisuuden myymistä ja käyttöpääoman optimointia. Antaako yritys esimerkiksi turhan pitkiä maksuaikoja asiakkailleen, joka sitoo käyttöpääomaa? Voisiko varastonhallintaan panostamisella saavuttaa lyhyemmän vaihto-omaisuuden kiertoajan? Kannattavuusparannus bruttokatteessa ja kiinteiden kulujen minimointi parantaa myös lähtökohtaisesti sijoitetun pääoman tuottoa.

Sijoitetun pääoman tuotto on aivan yhtä tärkeä mittari PK-yritykselle kuin suuryhtiöillekin, ja yritysten omistajien kannattaa tiedostaa yrityksensä sijoitetun pääoman tuotto ja pohtia mahdollisia toimenpiteitä sen parantamiseksi. Pääoman tuottoa seuraamalla voi kasvattaa sekä yrityksen tuottoa että sen arvoa.