Viime aikoina on ollut paljon keskustelua Suomen taloudellisesta tilanteesta ja miten siitä noustaan jaloilleen. Kiitos ”tietoa arvostavan lehdistön” ja Ylen. Muutama kannanotto jäi minulle erityisesti mieleen. Matti Alahuhdan tehtävälista vaikutti tarkoin mietityltä. Ykkösenä oli kustannuskilpailukyvyn kuntoon laitto jatkamalla palkkamalttia ja poistamalla työelämän jäykkyydet. Tähän kun lisätään vielä kannustava verotus; tuloveron ja omistamisen verotuksen lasku, niin siinähän on alkusoitto muutokselle.

Keskeisenä tässä ajatuksessa on saada työn teko kunniaan ja sille kuuluva arvostus. Tämä lama selätetään työn tekoa lisäämällä.

Kolmantena ”teesinä” Alahuhdalla on saada julkisen sektorin menot kuriin. Aivan liian usein kuulee kommentin, ettei meillä julkinen sektori ole liian suuri vaan yksityinen sektori liian pieni. Ikään kuin sille asialle ei voisi tehdä mitään. Aika harvoin kuulee yrittäjän sanovan, ettei meillä ole kiinteät kulut liian suuret vaan liikevaihto liian pieni.

Erityisesti arvostin Alahuhdassa hänen kommenttiaan, ettei nyt ole vastakkain asettelun aika. Hänen rauhallinen esiintyminen saa varmasti ihmiset mukaan muutokseen.

Kun keskustelee julkisen sektorin edustajien kanssa toiminnasta ja prosesseista, niin käy ilmi harmittavan usein, etteivät he itsekään tiedä miten heidän palvelunsa pitäisi toimia. Pitäisikö nyt unohtaa nykytila ja menneet ja aloittaa julkisten palveluiden kehittäminen puhtaalta pöydältä vailla historian painolastia? Siihen voisi lisätä vielä tervettä järkeä ja tuomalla asiakkaan näkökulma keskiöön. Mausteeksi voi ripauttaa digitalisaation tuomat mahdollisuudet. Olisikohan siinä uuden keitoksen raaka-aineet?

Juhana Vartiainen on tuonut keskusteluun uusia näkökulmia ja haastanut vanhaa ajattelutapaa. Pitää ihailla Juhanan uskallusta ottaa vaikeita asioita keskustelun keskiöön. Ja vielä tilanteessa jossa hänellä on määräaikainen työsopimus. Juhana Vartiaisen kritisoijat tuovat esille sen tosiseikan, että Suomessa on vallalla yhden totuuden – näkökulma. Pitäisikö nyt näiden kritisoijien viimeinkin muuttaa ajatustaan, että tästä kurimuksesta ei selvitä ilman tekemällä asioita toisin, uudella tavalla.

Miten tästä lamasta sitten selvitään? Rehellisesti sanoen uskon, että nuoret ottavat vastuun asiassa ja tuovat uudenlaisen tekemisen kulttuurin Suomeen. Sillä innostuksella mitä nämä Slush-nuoret tekevät asioita tulee kantamaan pitkälle. Tulemme näkemään uusia tuotteita ja palveluja sekä uutta toimintatapaa. Jos vielä saisimme tehtyä hybridin yhdistämällä nuorten innostuksen ja vanhempien henkilöiden kokemuksen. Se vaatii molemmilta osapuolilta ”out-of-box”-ajattelua menemällä epämukavuusalueelle sekä yhteisen kielen löytämistä kommunikointiin.

Suomessa on nyt laaja ymmärrys ja tahtotila että tarvitsemme isompia uudistuksia laman voittamiseksi. Tämähän on kuin savolainen projekti ”tekemistä vaille valmis”. Sitten ei kun tekemään työtä ja asioita uudella tavalla.